Tarinaa sukututkimuksesta

Sukututkimus – mitä se on ?

Paloni sukututkimukseen alkoi varmaan jo pikkupoikana. Kotitalossani Ala-Livon Välikankaalla kävi aina silloin tällöin vieraita, joiden lähdettyä olin kysellyt vanhemmiltani: mitä tuo/nuo oli meille ? Eli olin halunnut tietää, olinko sukua käyneille.

Vanhempieni sisaruksia oli runsaasti, jotenka `lähdeaineistoa´ tuntui riittäneen.

Jossakin vaiheessa kuulin, että serkkuni oli tehnyt tutkimusta äitini suvusta. Hänen mielenkiintonsa oli kuulemma loppunut, koska tutkimuksissa oli käynyt ilmi, että joku esi-isistä tai näiden veljistä oli tuomittu maantieryöstöstä. Suvun tutkiminen jäi siihen.

Olisin halunnut saada edes hänen senhetkiset löydöksensä itselleni, mutta ujous tai mitä lieneekään esti soittamasta tai kirjoittamasta hänelle Ouluun…  Ja vuodet vierivät…

Sitten tuli vuosi 2006. Ja tauti iski.

Vaimoni isän kotitaloa oli vuosikymmeniä sanottu Toolaseksi, eikä kukaan tiennyt miksi, ainakaan sitä ollut kerrottu. Yhtenä iltana jotenkin vaan juutuimme tietokoneen ääreen ja rupesimme tutkimaan ensin Pellon, sitten Ylitornion ja viimein ruotsinkielisen Nedertorneån kirkonkirjoja. Aamuyöstä havahduimme: kello on jo 2,30. Seuraavana iltana sama homma.

Parin viikon päästä olimme – toki nukuttuammekin välillä – löytäneet jotain todella merkittävää. Vaimoni isän isoisä 4 polvessa, Olof Matson Tålainen, syntynyt 1756, oli muuttanut Ruotsin Juoksengista nykyisen Suomen Karunkiin rengiksi ja ottanut talon nimen nimekseen, kuten monesti siihen aikaan olikin tapana.

Tästä alkoikin sitten purkautumaan vuosikymmeniä piilossa ollut asia sekä eteen-,  että taaksepäin. Toolainen, kuten suku suomeksi sanotaan oli yksi 1600-luvun veronkantajasuvuista Lapinmaassa. Pirkkalaisia, jotka olivat saaneet veronkanto-oikeuden Ruotsin kuninkaalta,  oli Pohjolassa joitakin kymmeniä sukuja.

Tämän Olofin lapsista yksi, Juho muutti myöhemmin työn perässä ylemmäs jokivartta aina Pelloon saakka, jossa sukua nykyään pääasiassa asuu. Osa Juhon sisaruksista lähti etsimään parempaa elämää Pohjois-Norjaan, kalastajiksi, piioiksi tai muuhun työhön ja yleensä jäivät sille tielleen. Saatuamme lisätietoa noiden Norjaan muuttaneiden sukulaisista sekä Suomen, että Norjan kirkonkirjoista, päätimme ajaa tapaamaan kaukaisia serkkuja. Se matka olikin sitten luku sinänsä. Meidät otettiin vastaan mitä lämpimimmin – suomeksi totta kai – ja sukua pyörähti katsomassa ja tervehtimässä harvinaisia vieraita. Viime kesänä kävimme uudestaan tapaamassa heitä ja veimme tuliaisina mm. ruisleipää.

Sukua tutkimaan pääsee todella helposti. Tarvitset vain paperia, kynän ja vanhemmat tai isovanhemmat, joilla muisti pelaa. Seuraava vaihe voisi olla Kansalaisopiston sukututkimus- kurssi, jota järjestetään syksystä kevääseen muutaman viikon välein. Oulun Maakunta-Arkistoon pääsee ilmaiseksi tutkimaan sukuja kuutena päivänä viikossa ympäri vuoden. Siellä on myös perukirjat, vanhat kartat ja lähes kaikki mitä on arkistoitu.

Jos omistaa tietokoneen ja nettiyhteyden joka pelaa, ollaan jo uusissa ulottuvuuksissa !

Kirkonkirjoihin pääsee tutustumaan monesta paikasta: Suomen Sukututkimusseura, SSHY eli Suomen Sukuhistoriallinen Yhdistys ja Digiarkisto ovat yleisimmät paikat, mistä yli 100 vuotta vanhoja tietoja löytyy. Pitemmälle pääsee verkostoitumalla muiden tutkijoiden kanssa.

Itse olen käyttänyt SukuHakuria ja Tornio/Haaparannan sukututkijoiden Tornedalsrötter-nimisiä keskustelu- ja hakupalstoja. Koska kirkonkirjat olivat 1800-luvun lopulle asti ruotsinkielisiä, edellä mainituista yhteyksistä on varmasti apua monelle.

Jos joku innostui tästä tutkimaan omaa sukuaan tai tahtoisi, että joku toinen etsisi hänen esivanhempiaan, autan erittäin mielelläni parhaani mukaan.