Kaksi erilaista kalareissua

Monivuotinen kalakaverini Kaitsu soitteli kesäkuun alkupäivinä, josko kiinnostaisi lähteä kanssaan jossain kalareissulla. Innostuin heti, olinhan jo vaihtanut siimatkin virveleihini ja jopa ostanut pari uutta vilikkaakin. Ehdotin paikaksi etulampea, lähellä synnyikotiani olevaa paikkaa, jota ei oltu kierretty vuosiin. Paikka sopi hänelle, joten päätimme ajaa luvanostoon leirintäalueelle,  josta tien varteen.

Auringon paistaessa mukavan lämpimästi kävelimme vajaat pari kilometriä ja nakkasimme pyydöt veteen. Ensimmäisten kymmenien metrien matkalla ei juuri kalat häirinneet, joten väliojan suulla  juokastiin kahvit ja hetki arvottiin , mentäiskö kuitenkin takalammille, mutta päädyttiin jatkamaan samalla lammella. Ja eikun eteenpäin elävän mieli.

Muutaman niemenkärjen jälkeen saatiin jo kooltaan otettavan näköisiä ahvenia, hauista ei vieläkään merkkejä.  Kavereitä tuntui kyllä olevan olevan ilmassa, sääskimyrkkyä piti lisätä tunnin välein... Kello alkoi jo lähestyä kymmentä kun lopultakin Kaitsulla jysähti lujemmasti siiman päässä. Kohta sainkin nostaa pari-kolmekiloisen hauen haavillani perkattavaksi. Se olikin ainoa isompi jänkäkoira, mikä saatiin sinä iltana. Ahvenia saatiin kaikenkaikkiaan parikymmentä, otettavia 5-6.

Seuraavana iltapäivänä soittelin Kaitsulle, miten olisi Timosen reissu, taimenen pyynti kiinnostaisi. Kaveri heitti takasi, entäpä jos lopultakin sinne Ohtoselle, jonne on houkutellut jo vuosia, en vain ole jostain syystä joutanut mukaan. Siispä parin tunnin päästä matkaan eväät mukana.

Vajaan tunnin ajon jälkeen saatiin ihailla mahtavia maisemia vaaran laelta ja laskeutua jyrkähköä rinnettä lammen rantaan. Jokunen vuosi sitten poltetun laavun läheltä aloimme harrastuksen.     Kalan syönnistä saatiin jonkinlaista esimakua jo kolmannella heitollani, siiman päässä olevaa vilkkaa ruvettiin viemään pitkin rantaa kuin viimeistä päivää. Sain haukeni ylös, havaitsin sen noin kiloiseksi ja nakkasin kasvamaan, samalla hetkellä Kaitsu sai lähes samanlaisen. Seuraavan noin  viidenkymmenen metrin matkalla olimme saaneet jo puolikymmentä kilon-kahden painoista haukea.

Oli palaverin - ja kahvin paikka. Ollaan kierretty lammesta noin viidestoistaosa, jos ei nosteta otettavien kalojen alarajaa, me kyllä kuollaan kantamusten kanssa loppoumatkasta, varsinkin jos syönti jatkuu samana. Ja lammelta on noustava takaisin vaaran päälle ja autolle. Päätettiinkin ottaa vain yli kaksikiloisia  haukia ja tottakai tosi isot ahvenet, jos niitä tulee.

Parin-kolmensadan metrin päässä tapahtui sellaista, mitä en ole ikinä nähnyt. Niemen nokkaan tultuani sain hyvän kokoisen hauen ja aloin perkkaamaan sitä. Kaitsu tuli lähistölle vaihtaakseen uistinta tai jotain. Yhtäkkiä näin heittomatkan päässä uskomattomat `mujeet´ , kolme vierekkäin. Olen toki nähnyt, mitä salakki- tai ahvenparvi tekee käydessään veden pinnalla, mutta näky oli , se oli uskomaton !!! Perkkaaminen jäi siihen, heitin mepsini jälkien suuntaan - ja PUM. Siimaa vietiin ensin kymmeniä metrejä vasemmalla sitten sama oikealle. Lopulta kala rauhoittui ja pääsin väsyttelemään. Kaitsu heitti siinä vaiheessa oman proffansa ja - sama homma, taas mentiin. Sanoin kaverille: Yritetään ottaa minun kala ensin haavilla, jarota samalla siinä oman siiman päässä kalas kanssa. Hommahan onnistui pienen taiteilun kera. Kumpikin hauki oli kolmen ja neljän kilon tienoilla arviomme mukaan. Nämä pedot perkkasimme kaikessa rauhassa ja kahviteltuamme jatkoimme matkaa.

Koko reissulla saatiin yli 50 haukea ja puolenkymmentä ahventa.